Ihon vanheneminen on varmasti tutkituimpia kosmetiikan alueita. Tästä kertoo muun muassa se, että uusien hoitolinjojen ikärajat ovat nousseet jopa luokkaan 55+.  Vain kymmenisen vuotta sitten noin 40-vuotiaan tuotteet edustivat tehokkainta tasoa, sillä tutkijat eivät oikeasti tienneet, mitä näin "vanhalle" iholle voisi enää tehdä.

Onneksi nyt tiedetään enemmän. Kasvavien tehojen myötä nykyään on aivan erityisen totta, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ihonhoitoa.

Huomio pintaan
Alan uusimman tutkimuksen valossa ikääntyvää ihoa hoidetaan paitsi syvältä niin myös ihan pinnasta. Ennenhän ajateltiin, että vain nuori hoitaa pintaa, eikä sillä olisi niin kriittistä merkitystä ihon vanhenemisen kannalta.

Nykyään on havaittu, että ihon uloin kerros, eli epidermis, ja sen  fysiologiset mekanismit, kuten happovaippa ja luonnollinen kosteustekijä, ovat oikeastaan kriittisessä roolissa ihon vanhenemisen ennaltaehkäisyssä.

Perinteisen ajattelun mukaan ihon vanhenemismuutokset ovat seurausta siitä, että ihon syvempien kerrosten rakenteet alkavat rapistua. Tästä syystä hoitopaukut on kohdennettu sinne, ja pohdittu esimerkiksi sitä, kuinka aineet saadaan imeytymään syvälle ihoon.

Hoitoaineiden imeytyminen on edelleen relevantti tutkimussuunta, mutta  uusinta uutta on, että vanhenevaa ihoa hoidetaan täydellä teholla myös pinnasta päin. Suunnanmuutos perustuu siihen, että  ihon hyväkuntoisen pinnan on todettu pitävän ihon syvätkin kerrokset  pidempään huomattavasti paremmassa kunnossa. Ei ole järkevää panna paukkuja pohjalle, jos pinta koko ajan fuskaa. Ja kun vanhenevasta ihosta on kyse, niin sehän fuskaa, ellei sille anneta vähän apuja.

Uutta tietoa dermiksestä
Mutta mitä sellaista ihon syvemmissä kerroksissa sitten on, minkä aikuinen nainen ei toivoisi sieltä haihtuvan?

Ihon kakkoskerroksessa sijaitsevat ihon joustavuudesta ja elastisuudesta vastaavat sidekudossäikeet, eli kollageeni ja elastiini. Niistä on puhuttu kosmetiikassa jo vuosia. Nyt ymmärretään myös, että sidekudossäikeiden kuntoon ja nuorekkuuteen vaikuttaa ihan ratkaisevalla tavalla niitä ympäröivä geelimäinen soluväliaine, ja sen kosteuspitoisuus. Soluväliaine koostuu glykoproteiineista ja glykosamiiniglykaaneista (GAG), joista jälkimmäiset sitovat soluväleihin vettä.

Vanhan ajattelun mukainen kosmetiikka yrittäisi vain pumpata dermikseen lisää kosteutta tai huoltaa sidekusossäikeitä jollakin muulla mekanismilla. Nykyaikainen kosmetiikka käy taistoon myös tiivistämällä ihon ulointa pintaa. Sillä on nimittäin suuri merkitys, kuinka tiiviisti kuolleet solut ovat toisissaan kiinni, ja millaisessa kunnossa ihon pintaa huoltava jäteaineesta koostuva happovaippa on.

Katse kosteuteen - ja geeneihin
Samalla kun ihon pinnan merkitys on avautunut tutkijoille, kosteusvoiteet ja kuorinta-aineet ovat kokeneen täydellisen renessanssin. Ne eivät ole enää  ihonhoidon pakollista rutiinia, vaan täysin välttämättömiä anti-age -hoitomuotoja. Molemmilla huolehditaan ihon pinnan uusiutumiskyvystä, kuolleen solumassan ja sen soluväliaineen tiiviydestä ja ihon luonnollisen suojamekanismin kunnosta esimerkiksi taudinaiheuttajia vastaan.

Mutta tämän lisäksi kosmetiikkatiede yrittää edelleen selvittää ihon syvien kerrosten salaisuuksia. Olisiko siellä vielä jotain, millä voitaisiin ehkäistä ihon vanhenemista? Yksi lupaavista uusista aluevaltauksista on geeneihin pureutuva kosmetiikka.

Vaikka 'geenien sorkkiminen' saattaa kuulostaa pelottavalta tai ainakin liioittelulta, ei ole kyse kummastakaan. Oikeastaan puhutaan tuotteista, jotka pystyvät kosmetiikkatieteen lisääntyneen tiedon valossa aktivoimaan ihon tiettyihin ominaisuuksiin vaikuttavia geenejä.

Voiko näin todella olla, ja onko se oikeasti tehokasta? Oli aiheesta mitä mieltä tahansa, useimmat "geenituotteiden" käyttäjät hämmästyvät positiivisesti ihonsa reaktiota tuotteisiin. Iho on tosiaan erilainen: kauniimpi, raikkaampi ja heleämpi. Kannattaa siis kokeilla, ja antaa tulosten päättää, kuinka hyvin tiedemiehet ovat onnistuneet.



LISÄÄ AIHEESTA ORIGINELLISSA >
Hei leidi, kosteus kunniaan